Onpa jännittävää aikanaan nähdä, mitkä koronan vauhdittamat toimintatapojen muutokset jäävät elämään.
Työpäivän palavereita tunnutaan viettävän Teamsissa kuin konsanaan ennen neukkareissa. Olen monen kanssa keskustellut siitä, miten nyt voi olla jopa aiempaa vaikeampi löytää yhteisiä rakosia päivistä, kun buukkauksia on niin tiuhaan. Voiko yksi syy olla se, että kun varataan oikein palaveri, siihen tulee helposti varatuksi kokonainen tunti? Toimistolla kohdatessa sama asia olisi voinutkin hoitua vartissa. Mikä ettei etäpalaverinkin kestoksi voisi sopia vartin tai puolituntisen?
Jänskää olisi myös tietää, millaisia muutoksia kodeissa on tehty, jotta etäily sujuisi mukavasti. Entä miten erilaiset kotona tapahtuvat asiat vaikuttavat palavereihin – näkyvät ja kuuluvat ne sitten muille osallistujille tai eivät?
Mielenkiintoisia ovat myös tilanteet, joissa on osallistujia sekä etänä että useampi samassa tilassa. Kauppalehti kertoi kuun alussa Tuire Oittisen väitöskirjasta, jossa arvioitiin näin: ongelmatilanteissa mahdolliset samassa fyysisessä tilassa olevat osallistujat muodostavat jonkinlaisen liittouman, jota muut eivät näe. Oman kokemukseni mukaan toimivinta on, että ollaan kaikki jompaakumpaa, joko läsnä tai etänä.
Etähaastatteluista hyvää palautetta
MPS:läiset kertoivat tämän aamun kiintoisassa webinaarissa tutkimuksestaan, jonka mukaan työnhakijat pitivät etävälinein tehtäviä haastatteluja ja arviointia hyvinä. Jos saisivat itse päättää, 62 % vastanneista valitsisi etävaihtoehdon fyysisten tapaamisten sijaan. Etänä tehdyistä haastatteluista ja arvioinneista jäi kaikkiaan miellyttävä kuva (keskimäärin 6,3/7).
Etähaastatteluun on hakijan myös helpompi puikahtaa työpäivän lomassa kuin lähteä jollain verukkeella reissaamaan toiselle puolelle kaupunkia. Osapuolille sopivia yhteisiä aikojakin voi olla helpompi löytää. Ja kaiken kukkuraksi rekrytointiprosessit ovat saattaneet päästä maaliin entistä ripeämmin.
Kiitos korona
Kaikessa karuudessaan koronaa taitaa olla lopulta myös kiittäminen. Tuskinpa olisi niin radikaalisti tullut kokeilluksi uusia toimintatapoja, jos olot olisivat olleet ennallaan. Ympäristökin kiittää, jos jätämme väliin turhat reissut paikasta toiseen – tai ainakin vähennämme niitä.
