”Niin kiire etten jaksa yhtään ajatella.” ”Kun joulu tulee, niin kaadun maaliin.” ”Juoksen niin kovaa pikkukalojen perässä, että isot vonkaleet jäävät saamatta.”
Minulla on ollut syksyn mittaan ilo sparrata pariakymmentä pienyrittäjää kasvun ja kehittämisen kysymyksissä. Mahtavan erilaisia yrittäjäpersoonia, ihanan erilaisilla toimialoilla.
Yksi asia yhdistää jotakuinkin kaikkia – alituisen kiireen lisäksi. Se että välillä on tärkeää pysähtyä hetkeksi ja antaa ajatusten virrata. Pohtia mikä on sujunut hyvin, mikä olisi voinut mennä paremminkin. Ja mitä siitä kaikesta on oppinut.
On valaisevaa haaveilla hetki. Millaisena näen yritykseni parin vuoden päästä? Miten palveluni ovat kehittyneet ja keitä ovat asiakkaani? Millaisella porukalla työskentelen? Millaista liikevaihtoa tavoittelen? Minne haluan olla matkalla?
Monen kanssa on innostuttu tutkimaan omia vahvuuksia ja osaamista. Missä se on parhaimmillaan? Mitä voisi antaa muiden tehtäväksi? Ja mistä niitä apuvoimia löytyisi?
Työnantajuus voi olla jännittävää. Mihin uskallan sitoutua? Millaista on olla esimies? Ja jos on tottunut työskentelemään itsekseen, millaista on perehdyttää toisia. Onko itsellä enää työrauhaa?
Haaveet muuttuvat konkreettisiksi tavoitteiksi. Numeroilla leikkiminen Excelissä avaa ajatuksia ja auttaa vertailemaan vaihtoehtoja. Hyviä ratkaisuja on yhtä monta kuin yrittäjääkin.
Milloin sinä olet viimeksi pysähtynyt haaveilemaan ja katsomaan vähän pidemmälle? Olisiko siihen mahdollisuus nyt joulun aikaan, kun uusi vuosi on kohta ovella?
Rentouttavaa joulun aikaa ja upeaa uutta vuotta!
