Katselin aamun ruuhkabussissa ihmisten paljoutta. Kuinka moni matkusti siksi, että paikan päälle vaan on tapana mennä? Kuinka monella oli ohjelmaa, joka oikeasti edellyttää fyysistä läsnäoloa? Kuinka monen hommat etenisivät jopa sujuvammin kotona? Mitä jää puuttumaan, jos on läsnä etänä?
Olen viime aikoina osallistunut moniin tilaisuuksiin, joissa on ollut valittavana joko paikan päälle reissaaminen tai webinaari. Kynnys ilmoittautua on ainakin minulla paljon matalampi, jos mukaan pääsee sieltä missä muutenkin sattuu olemaan. Valintani on tainnut joka kerta olla webinaari. Näissä kombotilaisuuksissa tuntuu tosin käyvän helposti niin, että läsnäolijat keskustelevat ja kysyvät, me piuhan päässä olemme enimmäkseen hiljaa. Paitsi jos tekniikka tökkii.
Komboa toimivammalta on monesti tuntunut se, että osallistutaan sitten kaikki verkon kautta. Ehkä valmentajakin tulee miettineeksi enemmän, miten ottaa osallisia mukaan. Virkistävää on ollut osallistua asian edetessä vaikkapa pikku gallupeihin, joista on saatu vastauksia tai graafeja yhteisesti ihmeteltäviksi.
Nordic Business Forumista pääsin nauttimaan striimauksen välityksellä, parinkymmenen muun kanssa. Aivan oivallinen juttu: rauha keskittyä esityksiin, tauoilla hyvää keskusteluseuraa, ei ruokajonoja, tekniikka toimi moitteettomasti. Saman teen ensi vuonna, jos mahdollista.
Kävin syksyllä kahtena iltana viikossa yrityksen talouteen liittyvää verkkovalmennusta. Olin ainokainen pääkaupunkiseudulta, muut taisivat olla Kainuusta ja Savosta, mutta sillä ei ollut merkitystä. Enimmäkseen oltiinn mikrofonit kiinni ja keskusteltiinn chatilla, mutta koska vaan voi myös mikin ja suunsa avata. Kun valmennus päättyi puoli yhdeksältä, olin jo valmiiksi kotona. Toimi.
NLP Master Practitioner -oppini haluan livenä. Kun ollaan samassa tilassa, valmentaja tavoittaa vaivatta jokaisen katseen ja näkee heti, jos joku alkaa herpaantua. Osallistujien kesken syntyy vajaan vuoden aikana monenlaisia vuorovaikutussuhteita ja tulee luontevasti treenailluksi kasvotusten eri ihmisten kanssa. Aamuin illoin on kierros siitä, mitä kullakin on mielen päällä, päivän mittaan yhdessä syömässä, päätteeksi rupattelua matkalla junalle.
Jokin aika sitten toteutui pitkäaikainen live-toiveeni: Stingin konsertti. Toki äänentoisto on kotisohvalla paljon parempi, mutta jotain erityistä voi olla isollakin areenalla. Yhteinen ja intensiivinen kokemus tuhansien muiden kanssa, ja silti myös jotain niin henkilökohtaista.
Skype, webinaari, striimaus, etätyö, verkkokurssi ja muut oivat työkalut – jokaiselle on minun repertuaarissani käyttöä. Toistaiseksi valitsen kuitenkin usein myös menemisen paikan päälle. Saa nähdä miltä sitten tuntuu, kun saan ensimmäisen kunnollisen VR-kokemukseni.
* * *
Kirjoitus on muokattu blogin Puhetta puutarhasta artikkelista lokakuulta 2017.
