Moni tuskailee urasparrauksissa sitä, ettei osaa viitoittaa uraansa eteenpäin nousujohteiseksi ja pitkälle eteenpäin. Helposti tulee verratuksi itseä vaikkapa ystäviin, jotka näyttävät puksuttavan urallaan kiinnostavasta tehtävästä toiseen.
Oma kokemukseni on, että tarpeemme ovat erilaisia siinä, miten täsmällisesti ja pitkälle haluamme elämäämme suunnitella. Yhtä palvelee jämpti suunnitelma toimenpiteineen pitkälle tulevaisuuteen, toisella toimii parhaiten väljempi näkymä eteenpäin, ehkä jonkinlainen kehikko kiinnostuksen kohteista. Molemmilla tavoilla – ja kaikilla niiden välimuodoilla – voi mainiosti matkata oman näköistä urapolkua eteenpäin.
Minua viehättää ajatus ketterästä uralla kehittymisestä. Emme voi oikeasti tietää, mitä kulman takana on, ennen kuin otamme seuraavan askeleen. Askel askeleelta täsmentyy, mikä on tärkeää, mitä haluamme lisää, minkä haluamme jo jättää taakse. Korjaamme kurssia tarpeen mukaan, kun opimme lisää.
Päätöksiäkään ei tarvitse tehdä yhtään enempää kuin tuntuu hyvältä. Vain seuraava askel – ja senkin ottaminen on ihan vapaaehtoista.
Makoisaa matkaa!