Eipä arvattu viime vuonna tähän aikaan, mitä uusi vuosi toisi tullessaan. Ei arvattu sitäkään, millainen loikka otettaisiin siinä, kuinka luontevaa virtuaalinen läsnäolo voi olla. Eikä sitä, millaisia asioita itse kullakin voi tulla ikävä, kun äkkiseltään opetellaan välttämään sosiaalisia kontakteja niin paljon kuin mahdollista.
Olen pohtinut paljon sitä, miten erilaisia tarpeita meillä ihmisillä voi olla. Minulle yrittäjänä on luontevaa työskennellä isokin osa työviikostani kotitoimistolla myös normaaleina aikoina ja käydä paljon puhelin- ja Teams-palavereita. Ja ehkäpä toiminkin yrittäjänä juuri siksi, että minulle sopii tällainen työskentely. Niinpä hyppy tähän vuoteen ei ole ollut yhtä iso kuin monella muulla.
Moni on kuitenkin tottunut siihen, että työpaikalla on kahvi- tai lounasseuraa ja keskustelukumppaneita vaikkapa jonkin työpähkinän pureskeluun. Kontaktin ottaminen ei ehkä tunnu luotevalta ikään kuin varta vasten, kun olisi niin mukava sattua yksiin vaikkapa työpaikan käytävällä.
Olen opetellut kysymään yhä useammin kuulumisia tai vointia erilaisissa vuorovaikutustilanteissa silloin kun mahdollista. Palavereissa on tuntunut hyvältä omistaa aiempaa enemmän aikaa myös jutusteluun ja kuulumisten vaihtoon – vaikka huomaankin, että itselläni on edelleen vahva taipumus hyökätä turhan innokkaasti asiaan.
Tarpeita ja toiveita on monia. Kuunnellaan herkällä korvalla toisiamme ja haetaan rohkeasti yhteyttä tavoilla, joita meillä on käytössä. Ehkä opimme paljon sellaistakin, josta ei enää malta luopua koronapölyn laskeuduttua.
Ihanaa ja turvallista joulun aikaa, hienoa uutta vuotta sekä lämpimät kiitokset tästä vuodesta!
Paula